Rukous on minulle hengityksen kaltaista, ja opin siihen jo hyvin nuorena. Uskon, että Jumala on läsnä kaikkialla ja jokaiselle. Hän kolkuttaa sydämen ovella, ja kysyy lupaa tulla sisälle. Hän ei rymistele sisään eikä hän pakota mitään. Rukous ja vapaus ovat minulle siksi synonyymeja.
Onko sitten ihmeitä? Kyllä, näin uskon, että on. Arjen pieniä ihmeitä, joita emme aina edes rekisteröi. Ja myös suurempia pelastuksia onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä, niitäkin on.
Uskon, että rakastavalla Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaiselle ihmiselle, jota maa päällään kantaa. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista. Itseensä, muihin ihmisiin ja elämään joutuu pettymään, useinkin. Mutta Jumalan rakkaus pysyy. Se ei muutu.
Rukous, ja esirukoilu muiden ihmisten puolesta, ovat minulle tärkeitä asioita. Rukous kytkee ihmisen hengelliseen voimakenttään. Oma rukoukseni on monesti henkäys tai huokaus jostain syvältä, sielun ja järjen takamailta, selkäytimestäni. Tiedän ja uskon, että sekin kuullaan.
RUKOUSAIHEENI
18.3. "Kiitos seminaarista tänään: Sairaalasielunhoidon 60-vuotisjuhla. Upeat luennot toivosta ja potilaan elämänkertomuksesta lääketieteessä. Kiitos uusista näkökulmista, joista sain oppia ja nauttia. Amen."
16.4. "Kiitos uusista lenkkareista. Vaikka podenkin syyllisyyttä siitä, että popot on joku yhden centin kuukausipalkalla prässännyt kasaan hikipajassa. Elämä on ristiriitaista. Isä, vala minun ja kaikkien sydämiin oikeudentunto, ja kyky nähdä se mikä on väärin. Amen."
10.5. "Kiitos myötätunnostasi. Se on parempaa kuin mikään muu hyvä. Amen."
13.6. "Kiitos luonnonkukista, ne antavat niin paljon iloa. Amen."
10.7. "Kiitos puutarhasta, hiestä otsalla ja luonnon monimuotoisuudesta. Amen."
Kommentit
Lähetä kommentti