Aah, se on joulu taas.
Yksineläjänä olen läpikäynyt monenlaisia jouluja. Monesti aatto on maistunut vähän karvaalta. Ehkäpä odotukseni joulusta ovat olleet vain liian suuret?
Ennen aattoa vietettävät yhteisölliset joulujuhlat ovat hauskoja, ja niissä mahdollinen sosiaalinen tyhjiö täyttyy mukavasti. Joulun sanoman äärelle on tärkeää syventyä myös yhdessä.
Mutta totta puhuen, onhan yksineläjän aatossa paljon hyvääkin. 😊
Katson perinteisesti televisiosta Ailo - pienen poron suuri seikkailu, vasemmistosadun Karl-Bertil Jonssons Julafton ja Samu-Sirkan Joulutervehdyksen, aivan kuten aina. Ne vain kuuluvat asiaan.
Tulevien vuosien lukuprojektina minulla on venäläiset klassikkot. Aloittelin jo Tolstoin Anna Kareninaa. Näissä kirjoissa kieli on rikasta ja soljuvaa. Olen kauan rakastanut venäläisiä tarinoita, joita olen nähnyt silloin tällöin teatterilavallakin.
Aattoiltana, oli sää sitten sateinen tai luminen, on ihanaa vain katsella ulos ikkunasta. Tähtitaivasta.
Vesa-Matti Loirin tulkitsemassa Maailma on kaunis -laulussa sanotaan:
"On vapautta istua iltaa yksinänsä, ja tuntea, tutkia, omaa sisintänsä, ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä."
Ja tietenkin, Pingviinien avantosauna on aattoaamuna auki. Olen siellä pari aattoa saunonutkin yhdessä vaasalaiskarpaasien seurassa. Se friskaa jos mikä.
Ei huonompi joulu kuitenkaan tämän sinkun joulu.
Levollista Joulua sinulle, Lukijani. 💕
Kommentit
Lähetä kommentti