Kotikaupunkini Vaasa on pyöräilijän unelma - ja todellinen taivas puistoineen ja hyvinhoidettuine viheralueineen. Kuin pieni Kööpenhamina!!
Musta monarkkini pysähtelee paikoissa, joissa minulla herää uteliaisuus. Onko se sitten kaunis kukkaistutus tai taidenäyttely. Pyöräily on ihanaa ja tuo vapauden tunnetta.
Osallistuin eilen kesäiseen tapaani hautausmaakierrokseen. Mitä suurmiehiä ja taiteilijoita Vaasassa onkaan elänyt. Oppaan tarinat olivat vetäviä.
Kesäinen ilta aurinkoisella hautausmaalla toi kuitenkin hieman kalmaa iholle illan viiletessä. Sieltä olikin jo mukava siirtyä takaisin elävien kirjoihin ja kotia kohti.
Kauniit kesäpäivät ovat niin huolettomia.
Sitten tuleekin nopeasti syksy, ja värit kuihtuvat.
Runoilija Tomas Tranströmer kirjoittaa runossaan "Mustia maisemakortteja" seuraavasti:
Kesken elämän kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat. Vierailu unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa.
Ajattelin kuolemaa aamuyön tunteina, liian pirteänä. Hautausmaavierailu kummitteli mielessäni.
Pohdin, että viimeinen tahtoni on, että haluan kuolla omassa sängyssäni.
En halua riepoteltavaksi sairaaloihin ja osastoille. Haluan siirtyä päärlyportille luonnollisesti. Kivunlievityksen sallin, mutta en elämän turhaa pitkittämistä, jos toivoa ei enää ole.
Veljeni tytär huokaisi syvään 5-vuotiaana: "Taivaassa on koko perhekunta!" Hän oli silloin äskettäin osallistunut hautajaisiin, mikä oli tehnyt häneen ilmeisen vaikutuksen.
Niin, minäkin odotan riemullista jälleennäkemistä ja ikuisuutta, perhekunnan ja suvun kanssa.
Taivaassa minulla on sinut.
Kommentit
Lähetä kommentti