Muutama viikko sitten oli Tuhkakeskiviikko. Paastonaika alkoi. Paasto päättyy pääsiäisen juhlaan huhtikuun alkupäivillä.
Minullekin tuli tarve paastota.
Ei niinkään ravinnosta, vaan hiukan toiminnasta ja sosiaalisesta elämästä.
Halusin miettiä missä elämänvaiheessa olen. On niin paljon kaikkea hyvää ja elämää rikastuttavaa, mutta se kaikki alkoi häiritsemään minua.
Pappispariskunta Johanna ja Juha Tanska ovat kirjoittaneet upean opuksen Alussa oli puutarha (Kirjapaja 2013).
Palaan tähän kirjaan aina uudelleen ja uudelleen.
Eräässä kappaleessa kuvaillaan tilannetta, kun Jumala kysyy ihmiseltä paratiisissa: Missä olet?
Se on hyvä kysymys.
Kirjailijat kysyvät: missä ihminen on syvien kuorikerroksien alla? Mistä ydin haluaa muistuttaa?
Tunnenko kehossani jotain kiristävää, joka viittaa siihen, että jossain määrin en ole muistanut "missä" olen, kuka olen ja mitä minun pitäisi tehdä.
"On lupa kuunnella itseään, löytää luotuisuuden ääniä ja viisaita viestejä, yhteys toisiin ja hiljaisuus sisältään. Herkistyä hiljaisille äänille itsessämme, sitten lähiympäristössämme, sitten koko valtavassa moniäänisessä todellisuudessa, jossa olemme osallisia omalla äänellämme." (s. 62-63)
Entä, saanko ja voinko kysyä: missä Sinä olet, juuri nyt?
Kommentit
Lähetä kommentti