Olen harrastellut ikonimaalausta pari vuotta. Lankulle sipsutetaan kymmeniä ja taas kymmeniä kerroksia maalia, "lager på lager". Pohjavärit ovat elintärkeät. Yhtälailla kuin kaikki muukin paklaus, seerumit, kärsivällinen sipsuttelu, ja lopuksi öljyäminen. Ikonimaalaus ei ole maratoni.
Kevään ajan osallistun myös itsereflektio-etäkurssille, jossa tunneterapeutti antaa tehtäviä ja sytykkeitä ajatteluun siitä, mitä on ollut, kuka olen, miksi olen tällainen kuin olen tänä päivänä.
Elämä on lager på lager oikeastikin. Sini Sabotage laulaa UMK-hitissään, että hän kuorii elämäänsä kuin sipulia: kerroksia löytyy. Itsensä havainnointi ei sekään ole maratoni.
Syyllisiä erilaisiin elämän mahdollisiin kolhuihin kurssilla ei etsitä. Tarkastellaan vain omia reaktioita ja omia värikerroksia.
Minulle tämä reflektointi on jo nyt tehnyt hyvää. Löydän itseäni ihmisenä, oman aikakauteni ja kulttuurin tuotoksena, ja voin vain ihmetellä, ja joskus jopa hymähtää, että näinkö se oli. Elämä on merkillinen matka.
Mielenkiintoista !
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit. ❤️
Poista