"Poimi runoja kuin kukkia, aamuniityltä päiväksi pöydälle, pieniä ajatuksia ikkunalaudalle. Kyllä ne iltaan asti kestävät."
- Pia Perkiön runokirjasta Kuin olisi jo kevät (2020)
Rakastan vanhojen talojen ikkunoita. Tämän akkunan bongasin Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa viime kesänä, kun pyrähdin Seinäjoelle autollani. Vanhat ikkunat ovat maalauksellisen kauniita ja tukevarakenteista puuta. Niistä on hyvä "tihrustella" maailmaa.
Ikkunat avaavat uusia näkymiä.
Uudet näkymät aukesivat kohdallani, kun minut valittiin Mielenterveyden Keskusliiton liittovaltuuston jäseneksi viime kuussa.
Saan tutustua maankattavasti mielenterveysaktiiveihin, ja pääsen verkottumaan viikon päästä Helsingissä uuden valtuuston ekassa kokouksessa. Olen luonnollisesti aika täpinöissäni.
Saan työskennellä henkilökohtaisten asioitten äärellä, ja luovia ennakkoluulojen maailmassa, jossa mielenterveyden haasteista kärsiviä yhä väheksytään, arvioidaan, ja pidetään huonompina kansalaisina, jotka liiaksi kuluttavat BKT:ta.
On nimby-ilmiötä, ja eutanasia-keskusteluakin, jossa kuolema katsotaan hyväksi asiaksi vaikeasti mielenterveysongelmaisille. Viittaan tällä lähinnä Alankomaihin ja Belgiaan, jossa näin surullisesti jo on.
... "Pieniä ajatuksia ikkunalaudalle"...
Poimin asioita työpöydälleni kuin kukkia. Ja jokainen asia, ja ihminenkin, on kuin runo, kuin niityn kukka, aamuisen pellon kasteisesta hämärästä, tervetullut.
Tästä tulee niin jännittävät kolme vuotta.
Kommentit
Lähetä kommentti