Sille kesälle koskaan ei löydy vertaa

 

 

Olen toista viikkoa nyppinyt ja perannut puutarhaa ja tehnyt ulkotöitä. Nämä kukkaset kuvassa ovat saaneet minulta paljon rakkautta koko kevään. Nyt kohta koko kukkapenkki on parhaimmillaan. 

Nette-lehdessä 2/24 (Vaasan Sähkön Asiakaslehti, s. 8-9) puidaan asioita, joihin hiljaisuus voi vaikuttaa: hiljainen tila "voi edistää aivojen verkkoyhteyksien muodostumista, joka taas edistää uutta ajattelua ja näkemyksellisyyttä".

Riittäviä ärsykkeitä, tavallaan hiljaisessa puutarhassa, ovat kärpästen surina (+ huitominen) ja kastelevan veden ihanan raikas tuoksu. 

Stressihormonit vähentyvät. Kehon immuniteetti kasvaa.

Äänimaailmaa puutarhassa sävyttävät myös janoiset varikset, jotka etsivät naapureiden kissojen kanssa vesisaaveista juotavaa. 

Entä oudot papanat aamulla puutarhan ruohikolla? Hirvi? - Tästä syntyy kesän mysteeri.

Iltakävely paljain varpain ruohikon apilameren päällä lisää hyviä mikrobeja kehossa. En pelkää punkkeja lainkaan, tai koskaan. Niitä varten on pihdit.

Pohdin samalla mitä kuuluu nokkavalle kuoville, jonka päälle meinasin autolla ajaa. Missä se nyt on? 

Iltalenkillä, puutarhatöitten jälkeen, kylätiellä kukkuu käki. Joka ilta. 

Aamuyöstä herään joutsenten mekkalointiin joenmutkassa: ikkuna makuuhuoneessa on jäänyt yöksi auki.

Aamulla menen ulos mahdollisimman pian. Nuuhkin pellonpientareen kukkaloiston makeaa tuoksua. Lasken kukkalajeja, enkä pysy laskuissa.

Kesä.