Raippaluodon sataman punaiset venevajat ovat rauhoittavaa katseltavaa.
Tapaan huomioida mikä niistä on viimeksi maalattu. Seuraan ruokoja, jotka heiluvat rannikon tuulessa.
Jossain istuskelee vanhoja miehiä aurinkoa ottamassa, termospullo mukanaan. Fillarit nojaavat vajan seinään.
Pysähtelen ja käyskentelen hitaasti. Maistelen maisemaa.
"Kestää aikansa ennen kuin ihminen ymmärtää, että hänellä on jo kaikki, mitä hän tarvitsee." (s.51)
Näin kirjoittaa Tommy Hellsten kirjassaan Luota, aavista (2015).
Olin kerran luennolla, jossa Hellsten kertoi kuinka hänen isoäitinsä laski rannassa verkkojen solmuvälejä. Hän ei tehnyt silloin mitään muuta. Hän laski verkkojen solmuvälejä. Hartaasti ja keskittyneesti. Aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta merkityksellistä. Tämä "hartaushetki" teki Hellsteniin vaikutuksen.
"Kun tietoa on liikaa, pää käy ylen raskaaksi. Kaikki voima menee pään ylhäällä pitämiseen. Tieto vaanii myös sitä, joka jo on jonkin aikaa ollut matkalla ja alkanut itseään tiedostaa. Aino toivo on silloin, että pää tulee niin raskaaksi, että se alkaa painua rintaa vasten ja silmät näkevät taas sydämen." (s.51)
Levollista sydänkesää, Lukijani. 💓
Kommentit
Lähetä kommentti