Enää en maalaa enempää ikoneita. Magdalan Maria ja Gabriel jäivät viimeisiksi, ne riittävät. Nyt vain katselen heitä molempia, ja ikäännyn verkkaisesti.
Gabrielilla on Adelen eyelinerit.
Tein sen tahallisesti, rikoin Gabrielin pyhyyttä. Minulla on hyvin kompleksinen tunne tästä mitä sain aikaiseksi. Tein sen kuitenkin jollain tapaa rakkaudella. Vaikea selittää.
Minulla on tämän vuoden projektit ja toimet miltei jo paketissa.
Olen tainnut jo jäädä joululomalle.
Alkanut hiljaisuus ja päivien verkkaisuus tuntuu oudolta.
Tunnen itseni yhtäkkiä hirvittävän epävarmaksi kaikesta tulevasta, ensi vuodesta.
Mitä nyt tapahtuu?
Ajattelen viisaasti, että tyhjyys syntyy, koska sen tarkoitus on kuitenkin täyttyä uusista asioista.
Aion kuunnella. Sydämenlyöntejäni, kellon raksutusta, kehoani ja mieltäni, ja muita ihmisiä, jonkin verran.
Silloin kun odottaa uutta, ei vastauksia kannata väkisin hakea. Ei kannata arvailla, kun ei voi tietää.
Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
Sinä kuulet sen huminan, mutta sinä et tiedä...sinä et tiedä...
Kommentit
Lähetä kommentti