Joku sanoi, että joulu tulee, "vaikka maailma olisi millaisessa kunnossa tahansa". Niin se vain näyttää tulevan, tänäkin vuonna.
Maailma sotii ja varustautuu. Sotakoneet jylisevät Suomenkin taivaalla.
Jossain poliittiset johtajat kaatuvat. Jossain uudet johtajat nousevat. Patsaita kumotaan, toisaalla niitä pystytetään.
Kauppiaiden kassakoneet kilisevät, kun ihmiset juoksevat kilvan ostamaan kiinalaisista konteista purettua muovikrääsää. Jollainhan kansaa täytyy viihdyttää.
Niin se vaan menee. Ei mitään uutta auringon alla.
Joulukuun alun olen ollut tästä vuodesta uupunut. On ollut monenlaista tosi hauskaa juttua, mutta hauras kroppani sanoutui irti, ja lopuksi vain itkin ja olin ärtynyt. En jaksanut enää mitään.
Sain kuitenkin luottohenkilöltäni hyviä neuvoja rauhoittumiseen: "Pysähdy. Hengittele syvään, ja tee kauan niin. Nuku paha mieli pois. Keskity. Katsele ulkona lenkillä puun oksaa tai tuulessa heiluvaa ruokoa. Älä tee muuta. Toista näitä. Vedä rajat. Tunne itsesi. Kukaan ei voi auttaa sinua tässä kuin sinä itse."
Eräs fransiskaanipappi kertoi navajo-intiaanien matonkudontaperinteestä.
Käsinkudotut matot olivat toinen toistaan kauniimpia ja koristekuviot täydellisiä. Paitsi, että jokaisessa maton kulmassa oli sama kudontavirhe, joka aina toistui.
Pappi kysyi intiaaneiltä syytä tähän. Intiaanit vastasivat: "Virheellisestä kohdasta henki kulkee sisälle ja ulos."
(Johanna ja Juha Tanska, 2010, Silitä kissaa - Hengellisiä harjoituksia hengästyneille, s 75)
Epätäydellisyys on normaalia.
Kaiken keskellä joulu tulee kuitenkin. Oltiin sitä missä kunnossa tahansa.
Olivat ne sitten kyyneleitä, tai kranaatinsirpaleita, niidenkin keskelle tulee joulu, joka vuosi. Samaan aikaan, samanlaisena kuin ennenkin.
Hyvää Joulua.
Kommentit
Lähetä kommentti