Odotan malttamattomana syreenien kukkimista. Niiden aika on touko-kesäkuun vaihteessa.
Kerään niitä maljakkoon eteisessä, ja tuoksuttelen niitä ulkona ja hiplaan niiden kukkasia.
Olen pahasti allerginen kevään siitepölylle, mutta kestän kaiken: syreenien vuoksi.
Linköpingin edesmennyt piispa Martin Lönnebo kirjoittaa kirjassaan Tröstens trädgård (2012) kuinka puutarhan kukat ja hetket tarjoavat huolenpitoa jokaiselle sielulle.
Elämässä itsensä satuttaneille puutarha tarjoaa aivan erityistä hoivaa.
Puutarhan hiljaisuudessa ihminen ja hänen Luojansa kohtaavat. Hän, joka näkee ihmisen yksinäisyyden, pettymykset ja surun, tarjoaa iloista vaihtokauppaa: vihreitä nummia, hiljaisia vesiä, lepoa, kasvua, kauneutta.
Puutarhaelämään kuuluu tietysti kääntöpuolena myös pörriäiset, mäkäräisten puremat, haavat, multaiset vaatteet ja venähtänyt selkä. Mutta, se kestettäköön.
Yle Areenaan tupsahti pääsiäisenä ihana dokumentti Lönnebon elämästä ja ajattelusta.
Lönnebo oli suuri humanisti ja luontomystikko, olematta kuitenkaan vaikea tai yläluokkaisesti ajatteleva. Yksi hänen lapsistaan oli vaikeasti autistinen. Suosittelen dokumenttia kaikille, jotka uskovat luontaiseen elämäniloon.
"Det finns en trädgård där livet blommar,
en krans av pärlor jordens växter ger.
De viskar, se hur sol får liv att födas,
Guds nåd är sol för själen din.
Ty Du är gränslös, Du är nära,
Du är ljus och jag är Din."
- Martin Lönnebo -
Kommentit
Lähetä kommentti