Äiti ja lapsi. Kaunis näky.
Äitiys on elinikäinen palveluvirka ja kutsumus.
YLE Areenassa on pienoiselokuva Pieni pyhiinvaellus (2000).
Katsoin sen jälleen uudestaan pääsiäisenä.
Siinä 1950-luvun Etelä-Pohjanmaalla, nuori nainen Ritva (Saana Hyvärinen), tulee vahingossa raskaaksi. Suuren hädän keskellä hän hylkää lapsensa korissa bussin tavaratilaan. Lapsi ajautuu hoitoon samaan sairaalaan, jossa Ritva työskentelee keittiöapulaisena.
Sairaalassa kuolinvuoteellaan makaa myös vanha kirkkoherra (Esko Nikkari).
Hän kuulee hylätystä lapsesta ja haluaa viimeisillä elinhetkillään nähdä tämän.
Vanha kirkkoherra viittaa kintaallaan seurakunnan "ikuisille jollotuksille", niin kuin hän asian kuvailee, ja hän suuttuu: "Unohtakaa kaikki mitä olen opettanut! Ettekö näe tätä lasta ja sen äitiä?!"
Elokuva on monikerroksinen. Se saa katsojan nopeasti kyyneliin.
Äidinkään rooli ei aina ole selkeä, tai ollenkaan helppo. Se voi olla suorastaan mahdotonkin.
Äitikin voi epäonnistua. Rakkaus kohtaa kärsimyksen, syyllisyyden ja häpeän.
Armoa tarvitaan.
Äitiys on elämänpituinen pyhiinvaellus.
Kommentit
Lähetä kommentti