Koska arkeni muodostuu kaikenlaisista silpputehtävistä, niin kunnon paperikalenteri on ihan must. Muutenkin pidän paperista materiaalina. Paperi on luksusta. Paperinen kalenterini on lyömätön kumppani.
Paperi ei sekunnissa piippaa taivaan tuuliin, niin kuin mobiilikalenteri (olen sellaistakin nähnyt).
Paperi on konkreettista. Paperi jättää jäljen historiaan.
Tykkään, että kalenterin tulee olla visuaalisesti kaunis, unikkoja tai muumeja tai mitä vaan.
Listat, ideat, mindmapit, post-it-laput, muistiinpanot, kannustavat sitaatit. Kaiken teen paperilapuille, jotka pysyvät järjestyksessä kalenterissa ja sen vierellä kirjoituspöydälläni.
Ruotsalainen kirjailija Lise Hellström on kirjoittanut hyvän oppaan: Lises planering -kreativ ordning för ett härligare liv, 2020, Norstedts.
Lise on taituri arjen asioiden lajittelussa, läpikäynnissä, priorisoinnissa ja delegoinnissa.
Lise tekee paperikalenterin käytöstä elämäntaidetta.
💗Hyvään kalenteriin mahtuu muuten myös vapaapäivät.💗
Ja se, että asiat muuttuvat, on kyllä mahdollista: koko kalenteri voi mennä yhtäkkiä uusiksi.
Se on elämää. Ja paperi on niin, niin kärsivällistä.
Siihen on helppo muuttaa suunnitelmat, liimata päälle tyhjiä paperilappuja ja vips vain, vanha on mennyttä!
Kuvassa on Zacharias Topeliuksen (1818-1898) kodista Uudestakaarlepyystä kirjoituspöytä, jonkä äärellä ehkä itse Topeliuskin on kirjannut arkeaan ja visioitaan.
Paperille. Josta jää jälki tuleville sukupolville.
Kommentit
Lähetä kommentti