YLE:n entinen Pariisin kirjeenvaihtaja Annastiina Heikkilä on kirjoittanut ansiokkaan romaanin Rakkaus & Armo (WSOY 2025).
Luin sitä tiiviisti juhannusviikonvaihteen aivan liian valoisissa öissä, kun uni karkasi silmistä ja mieli alkoi askartelemaan kirjan todella hämärien käänteiden lomassa.
Kirjassa suomalainen Rebekka pakenee suruaan veljensä kuoltua ja työskentelee Pariisissa. Rebekka käy siellä ollessaan kuokkimassa vieraiden ihmisten hautajaisissa.
Heikkilä kutsuu häntä "surun turistiksi".
Oudolla tavalla Rebekka ajautuu maaseudulla toimivaan Neitsyt Maria-kulttiyhteisöön.
Hän sulautuu pikkuhiljaa lahkon tottelevaiseksi jäseneksi. Rebekka etsii lohtua sieltä missä kysymyksiä ei saa esittää.
On mielenkiintoista nähdä kuinka sinänsä terävä nuori nainen löytää lohdun rakennelmista, jotka ovat hyvin epäinhimillisiä. Enemmän kuin armoa ja rakkautta saa hän osakseen tuomiota ja rankaisua, joka sekin hänelle toimii jonkinlaisena vastauksena suruun.
Kipuaan voi ihminen paeta mihin suuntaan vain.
Kultin vetäjälläkin oli varmasti omat kipunsa käsittelemättä.
Huh sentään!
Mutta, kirja toimi hyvin kesäyön hämärissä. Se oli hieman dekkarimainen.
Kesäisin luenkin yleensä ainakin yhden dekkarin. Se ikäänkuin "kuuluu kesään" ja sen mystiikkaan.
Kesäyön hiljaisuus ja valon utuinen kirkkaus välittyivät tästä tekstistä poikkeuksellisella herkkyydellä. Tunnelma oli samaan aikaan rauhoittava ja aavistuksen arvoituksellinen – aivan kuten Suomen yöt voivat olla. Pidin erityisesti tavasta, jolla yhdistit ulkoisen maiseman sisäiseen kokemukseen. Kirjoituksesi herätti tarpeen itsekin pysähtyä luonnon äärelle ja kuunnella, mitä oma mieli silloin sanoo.
VastaaPoistaKaunis kiitos palautteestasi ja sanoistasi. Mukavaa, että teksti "palveli" sinua. Hyvää kesää.
VastaaPoista