Katettu pöytä

 

Hyvää tulevaa Luonnonkukanpäivää 15.6. 

Tämä aika on vuoden parasta aikaa uppoutua luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Kaiken täyttää pursuileva ilo.

Välähdyksiä paratiisista, pyhää huolettomuutta: kukat eivät näe vaivaa tai murehdi tulevia. Lintujen laulu on kevyttä ja huoletonta.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. / Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. / Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. / Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäsi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. / Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi./ SINÄ KATAT MINULLE PÖYDÄN vihollisieni silmien eteen. / Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. / Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." - Psalmi 23 

Valmistelen juuri avointa "Kokemustuntia" Teamsissa 25.6. 

(Laitan tästä linkin blogiini myöhemmin!) 

Kerron siinä selviytymistarinani psykoosialttiudesta, jonka kanssa olen tasapainotellut nyt tasan 30 vuotta.

Raskain mielin menin eilen läpi sairauden vaikeimpia vuosia, eli sen puhkemisaikaa nuoruudessa.

Kun etenen vuosissa ja vuosikymmenissä, huomaan, että kaikki se hyvä elämässä on ollut kuitenkin kuin katettu pöytä viholliseni (sairauden) edessä: Olen saanut kokea huolenpitoa ja terveitäkin päiviä. 

Minua on johdatettu vetten äärelle, ja vihreille niityille. 

Minulta ei ole puuttunut mitään. 

Pöytä on ollut katettu.