"Kunpa voisin olla joku muu: pitkäsäärisempi, nenä saisi olla pienempi, kasvot eri malliset, hiukset pitkät ja kiharat. Olisinpa hoikka ja ainakin 170 cm ja tumma."
Onko tuttua? Tyytymättömyys omaan peilikuvaan. - Jospa olisin sitä tai tätä, kunhan ei vaan tätä.
Kysymykset ovat naisille yleisiä ja yhteisiä, ja aiheuttavat monenlaisia haavoja.
Kun olin teini niin kärsin aknesta ja olin hieman sulkeutunut.
Upea kirkon nuorisotyöntekijä teki hartiavoimin töitä rippikouluvuosina, että sai minut puhumaan. Hänellä oli erinomainen kyky nähdä ihmiset. Hän osasi rohkaista ja kannustaa.
En osannut oikein olla ryhmässä, eikä minua painostettu siihen. En pysynyt mukana, kun porukat hauskuttivat itseään. Tipahdin porukasta, koska en viihtynyt niissä, ja tunsin itseni kamalan typeräksi. Nuorisotyöntekijä osasi kuitenkin korjata tilanteen.
Kun hän jututti minua leirikeskuksen pihakeinussa, tuli minusta valtavan avoin ja puhelias. Tunsin itseni jälleen näkyväksi.
Viisas nuorisotyöntekijä huomasi, kun aloin laihduttamaan. Hän huomautti kuin muina miehinä, että "laihat naiset ovat aina kiukkuisia, sinä olet kuule ihan sopiva". Hänen katseensa kertoi, että hän tarkoitti mitä sanoi.
Jälkikäteen ajattelen tätä nuorisotyöntekijää suurella lämmöllä.
En tunne yhtään naista, joka ei laihduttaisi silloin tällöin, tai usein. Sitä ei tehdä välttämättä vastakkaisen sukupuolen vuoksi, vaan siksi, että ollaan tyytymättömiä omaan kehoon.
Keski-iässäkin kroppa on jo kokenut monenlaista.
On ollut stressiä, joillakin synnytyksiä, miltei kaikilla istumatyötä ja lääkityksiä. On vaikeaa olla kuin Nicole Kidman hehkeimmillään, kaikkien vuosikymmenten läpi.
Se mikä minua ilostuttaa, on naistenlehtien moninaisempi naiskuva tänä päivänä. Vanhat Femina-lehdet 1950-luvulta ovat esimerkki, joiden täydellisyyttä vaativa naisihanne saa minut miltei yökkäämäään. Vaikka kauniitahan silloinkin oltiin.
Ristiriitaista se on.
Kauneuden vuoksi tehdään niin paljon.
Ja toki itseään saa kaunistaa, se on mukavaa ja tuo iloa.
Kauniitahan me olemme kaikki, kuitenkin, loppujen lopuksi.
Syntyessämme, eläessämme ja kuollessamme.
Kommentit
Lähetä kommentti