Näitä leimukukkia olen Teerijärvellä hoitanut alkukesän. Vanhanajan kukat hoitavat sittemmin itse itsensä, niin sateessa kuin paisteessa.
Maata ropsottaessa loppukesästäkin on suuri maailma on jäänyt kauas taakseni.
Suosittelen kuitenkin YLE Areenassa pyörivää dokumenttisarjaa Vietnam - kansakunnan synty.
Maailmanpolitiikka on vaarallista peliä, jossa vain isot pojat pärjäävät.
Suren pieniä kansalaisia, joilla ei ole vaihtoehtoja, ja joita ideologiset tuulet vievät eri suuntiin, kun suuret johtajat vetävät rajoja mielensä mukaan.
Suren sotilaita. Jokainen heistä on ollut jonkun poika tai tytär. Suren naisten ja lasten hirvittävää kohtaloa sodan pyörteissä.
On mautonta pröystäillä aseilla ja mahtailla kuolemalla.
On paljon poliittisia ja pinnallisia pyrkyreitä, jotka hyödyntävät toisten kurjuutta ja nousevat globaaleihin parrasvaloihin, vain omaa napaansa hehkuttaen.
Maailmanpolitiikka ja sen historia tuntuu minusta ikävältä.
Katsoin eilen Mel Gibsonin ohjaaman sotaelokuvan Hacksaw Ridge - aseeton sotilas. Se oli huikea tarina aseistakieltäytyneestä Desmond Dossista, joka teki sodasta omannäköisensä pelastamalla kymmenittäin amerikkalaisia sotilaita etulinjan lääkintämiehenä.
Asiat ei kuitenkaan, yleensä, muutu auringon alla.
Samalla joudun nielaisemaan totuuden myös omasta vajavaisuudestani. Ihminen kun olen. Samasta puusta veistetty kuin kuka tahansa.
Leimukukan kreikkalainen nimi phlox tarkoittaa suomeksi liekkiä.
Miten minun elämäni liekki: sytyttääkö se enemmän hyvää vai huonoa maailmaan?
Elämä on todella vaikea laji.
Joskus suorastaan mahdoton.
Kommentit
Lähetä kommentti