Muistoksi kesästä 2025 jäi kuumuus, vichypullo ja turvonneet jalat, laskimot, jotka eivät lopuksi vedä.
Muistoihin jäivät myös aikaisen aamun uimaretket meressä. Päälle loppupäivän siesta, tuulettimien hurina, jaksotetut puutarhatyöt, kylmä suihku ja iltauutiset.
Ja...
Vadelmien ja viinimarjojen kypsymisen odottelu, harakoiden hätistely, iltamansikoiden nauttiminen, jäätelö. Spekulointia tuleeko se sade.
Käytin aikaani paljon Vaasan paikallishistoriaan syventymiseen. Kuvan upeat valkeat naamiaisasut ovat Vanhan Vaasan Museosta kuningas Kustaa III:n aikakaudelta, eli 1700-luvun lopulta.
Kukkahattutäti (siis hän oikealla) on vaasalaisen edesmenneen naivistin Inkeri Julkusen taidonnäyte Pohjanmaan Museon laajassa kesänäyttelyssä.
Mutta iltauutiset toivat loppukesään kuitenkin myös varjoja ja ukkosen jylinää.
Uutisia Lähi-Idästä on seurannut jokainen, luulen näin.
Sosiaalinen media pursuaa raivoa. Puolia otetaan rajusti, ja oikeutta penätään.
Halutaan uskoa edes johonkin järjestykseen ja sääntöihin, kun maailma kiehuu vihassa ja molemminpuolisen tappamisen vimmaisessa helteessä.
Mutta, "se, joka veljeänsä vihaa, on jo murhaaja", sanotaan Raamatussa.
Sekin on hyvä muistaa. Yhtälailla minunkin, kuin kenen tahansa.
Yhteys on ainoa asia, joka tässäkin maailmassa luo tasapainoa (jos sitä saadaan aikaiseksi ylipäätään).
En puolusta väkivaltaa enkä sortoa, en missään olosuhteissa.
En ole kansainvälisen politiikan asiantuntija eikä tämän blogin tehtävä ole ratkoa maailmanpolitiikan ongelmia.
Olen ehkä vain auringossa vähän lässähtänyt pieni kukkahattutäti, joka haluaisi nähdä hieman sopua ja veljeyttä tällä niin kipeällä ja rakkaalla planeetalla.
Kommentit
Lähetä kommentti