Sadepäivän huveihin kuuluu elokuvissakäynti. Ja Jane Austen. Oman elämänsä Jane Austen.
Tietenkin kävin sen katsomassa. 💕
Elokuva oli nokkela ja lämminhenkinen. Päähenkilöiden rakkaustarina oli kaunis ja riittävän syvällinen.
Agathe oli vanhapiika, joka työskentelee kuuluisassa kirjakaupassa Pariisissa. Hänen ystävänsä järjestää hänelle paikan Englannissa Jane Austen -residenssissä, jonne hän vastahakoisesti lähtee. Siellä hän joutuu kohtaamaan epävarmuutensa ja yksinäisyytensä, ja joutuu lopulta austenimaiseen kolmiodraamaan - ja hän kohtaa elämänsä rakkauden.
Agathe ei ollut kiiltokuvamainen sankaritar, vaan hyvinkin inhimillinen nainen, joka kärsi mm. paniikkihäiriöstä ja epävarmoista tunteista.
Koin, että voin samaistua Agatheen ja hänen kompurointiinsa. Aina ei ole helppoa löytää itseään.
Itsensä ihminen yleensä löytää ihmissuhteiden kautta. Toisen ihmisen lämmössä voi peilata omaa itseään.
Kukaan ole täydellinen.
Elokuva antoi armoa kaikille tarinan henkilöille.
Jokaisella tässä elämässä on omat kipuilunsa. Tarvitaan rehellisyyttä nähdä tämä kaikki ja tarvitaan armollisuutta.
Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa syyskuun sateisiin päiviin.
Kommentit
Lähetä kommentti