Euforiaa

Hyvä taide uppoaa sydämeen ja sielun syvyyksiin saakka. Se tuo eheyttä ja tasapainoa. Tekee onnelliseksi.

Vierailin vihdoin tänään Pikku Aasi International Puppet Theatre Festival-tapahtumassa. Olen niin kauan suunnitellut menoa tämän vaasalaisteatterin esityksiin. 

Kiinnitin huomiota, että paikalle kutsuttiin juurikin "alle 102-vuotiaat", joten uskalsin siis mennä!

Pikku Prinssin tarina luotiin hiekkataiteen avulla synnytetyssä animaatiossa. Toki esityksessä oli elementtejä ihan perinteisestä nukketeatteristakin. 

Festivaalin järjestäjät olivat monikulttuurisia, taitavia ja sydämellisiä taiteilijoita. 

Teatterinvetäjä, avaruusasuinen Cosimo Galiano, kulki ihastuneen lapsiyleisön joukossa jakaen heille pitkiä ja värikkäitä karamelleja. 

Salissa tuoksui suitsuke ja se toi pientä mysteerintuntua. Kassalla käteen ojennettiin tiketti, joka viereisellä ovensuulla vielä sitten perinteisesti tarkistettiin. 

Tunnelma oli kuin sirkuksessa.

Myös päiväkoti-ikäisten lasten eläytymistä näytelmään oli niinikään hauska sivukorvalla seurata. 

Esitys kesti 30 minuuttia, joten se oli aivan sopiva myös minulle. 

Niin paljon euforinen olin, kun sitten kävelin teatterista ulos kylmään syyssateeseen.

"Ajatella mikä kokemus tämä oli, ja mitä taitoa heillä oli", mietin itsekseni kotimatkalla.

Käsittämätöntä taikaa. Magic. 🌟

Kuva tässä blogissa on otos edesmenneen naivisti Inkeri Julkusen teoksesta, Pohjanmaan museon kesänäyttelyssä 2025. 

Hänenkin teoksensa luovat sopusointua sieluun, ja ne tekevät olon niin lämpimäksi.