Hyvin säilynyt?

"Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä." (2. Kor. 4:16)

Se mikä on näkyvää, ei säily loppuun saakka. Se mikä on näkymätöntä, se säilyy. 

Tätä olen pohdiskellut, kun aamulla mittailen peilikuvaani. 

Silmien ympärillä ja otsalla lainehtii ryppyjä. Niitä ei saa enää tasaiseksi. 

Ikä tekee tehtävänsä.

Tykkään läträillä erilaisia voiteita ja osteskella purnukoita.

Huomasin kuitenkin pari vuotta sitten, että hajusteet tekevät minut pahoinvoivaksi. Siirryin pikkuhiljaa pääosin hajusteettomiin tuotteisiin ja luonnonöljyihin. Ihoni on ohentunut ja kuivunut eikä se vain kestä enää kovia aineita tai kosmetologin erikoishoitoja. 

Tykkään myös ehostaa itseäni, lähinnä kulmakynällä ja ehdottomasti punaisella huulipunalla. 

Paikallislehdessä kirjoitettiinkin vähän aikaa sitten huulipuna-indeksistä. 

Indeksi kertoo, että huonoina talouden aikoina huulipunaan satsataan enemmän. Huulipuna on investointina edullinen ja se tuo paljon iloa kantajalleen.

Joskus olen saanut huomautuksen, että punainen huulipuna tai isot korvakorut eivät kuuluisi minulle, mutta siitä olen aivan eri mieltä: se mikä tuo iloa ja väriä elämään ei voi olla keneltäkään pois. 

Runoilija Anna-Mari Kaskinen on julkaissut juuri runokirjan: Hyvin säilynyt (2025). 

Runoissaan hän kirjoittaa paljon "säilyvyydestä". 

Siitä mikä on todellinen aarre ikääntymisessä. 

Kauneutta on hyvät teot, lämmin ja valoisa sydän. Anteeksianto. 

Lämmin halaus, ystävyys. Ilo. Ja sielun se kaikkein syvin. 

Ja vaikka kaikki ei mene niin kuin itse suunnitteli alunperin, niin tärkeintä on, että elää elämäänsä: 

"---Vaikkei mennyt juuri niin kuin mennä pitää, unelmani suuri kypsyy jo ja itää." (s. 45)

(Kuva: jälleen Pixabaysta)