Evergreen

Vaasan kaupunginteatterissa pyörii mainio musiikkikomedia Ikuisesti nuori (Erik Gedeon). Saattaa olla, että käyn katsomassa sen toistamiseenkin. 😅

Näytelmässä nykyiset teatterin näyttelijät esittelevät elämäänsä vanhainkodissa vuonna 2080. (Se on jo monta vuotta minun elämäni jälkeen.)

Näytelmä on huikea ilotulitus ikivihreitä biisejä kuten Stayin' alive ja Forever young. Vanhainkodin ankara hoivasisar olisi mielellään nähnyt hoidokkinsa aivan eri valossa kuin mitä he todellisuudessa olivat: ikuisesti nuoria, hurjan rokkaavia ja korneja, ikuisia näyttelijöitä! 

Kohtaukset ovat välillä todella hulluttelevia ja tällaiselle hissukalle hieman roisejakin, mutta näytelmä herättelee katsojassa tärkeitä kysymyksiä. Se on hyvä asia.

"Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa."

Niin kauan kuin hän elää.

Saarnaajan kirja (VT) on yksi lempikirjani, josta nämäkin lainaukset ovat peräisin. 

"Vaivannäkönsä keskellä ihmiselle ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä."

Elon kipinän, tai liekin, täytyy kaikesta huolimatta antaa roihuta. 

Logoterapian isä, psykiatri-filosofi Viktor E. Frankl, ilmaisee, että ihminen, joka kuuntelee omaatuntoaan ja intuitiotaan rakentaa valinnoillaan elämänsä ainutkertaista mosaiikkitaulua...

Tärkeintä Franklin mukaan on rakkaus, ja että ihminen ottaa kiinni vapaudesta nousta kohtalonsa yläpuolelle... Kysellen, herkkyydellä ja avoimuudella. Joskus rajustikin. Teatterikappaleissa minua tämäkin näkökulma usein viehättää.

Menipä filosofoinniksi tämä tällä kertaa...