"Jouluna he kaikki ovat täällä", lauletaan uudessa ihanassa joululaulussa, joka soi Jouluradiossa.
Olen tänä jouluna kaivannut myös niitä sukulaisia, joita en koskaan ehtinyt tavatakaan.
Heistä on valokuvia, ja olen lukenut hartaudella heidän kirjeenvaihtoaan 1900-luvun alulta.
Jollain erityisellä tavalla he ovat täällä luonani, tänä jouluna.
Ja konkreettisestikin. Nojatuolini on Signen (k. 1965) , Gerdan (k. 1958), Elnan (k.1984) ja Bedan (k.1991) entinen lepolasse. Ja kuinka voisin unohtaa Anna Linnéan (k.1917), joka menehtyi varhain kuumetautiin.
Tämä postauksen Uuden Vuoden tervehdys on naisten postikorttikokoelmasta.
Vuonna 1914 syttyi sittemmin ensimmäinen maailmansota.
Elämä oli niukkaa ja epävarmaa.
Veljekset Uno (k.1951), Karl (k.1954) ja Edvard (k.1961) olivat lähteneet USA:aan ja Kanadaan, yksi siskoistakin, Hilda (k.1964). Mutta tarmokas Signe luotsasi sisartaloutta eteenpäin köyhässä Suomessa.
Tänä jouluna on erityistä istua Signen nojatuolissa. Mitä sinä Signe tunsit tässä istuessasi, kun merkkasit liinoja? Mitä mielessäsi pyöri? Vastuu, työt. Varmasti. Väsymys, epätoivo. Mutta myös kaiken ylittävä toivo. Ja rakkaus: isänmaahan, sukuun ja - elämään.
YLE Areenasta löytyy kolmiosainen Britannian imperiumi-dokkari. Annan tälle vahvan suosituksen.
Ihmisen elämä on kummallinen juttu.
Siihen voi liittyä paljon surua ja kärsimystä. Mutta, rakkaus voittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti