Kiehtovan romaanin Sylvia (2025) hollantilaisesta Sylvia Petronella Antoinette van der Moerista (1923-2014) on kirjoittanut palkittu kirjailija Minna Rytisalo.
Suureksi osaksi fiktiivinen romaani aiheutti minulle unettomia öitä: kuka ihme Petronella oikein oli?
Oliko Suomen Lapissa toisen maailmansodan jälkeen paperittomana kullanhuuhtojien seurasssa seikkaillut Petronella vierasvaltojen vakooja? Tai vain paperiton tyttö, jolla oli erinomainen tarinankertomisen taito, jolla hän sitoi ihmisiä kohtalonsa ympärille?
Siniverinen Petronella kiersi ympäri sodan runtelemaa Eurooppaa, esiintyen kirjeenvaihtajana milloin The New York Timesille, ja milloin millekin taholle. Hän katosi aina kroonisesti maksamatta hotellilaskuja. Jossain vaiheessa hän meni naimisiin jenkkisotilaan kanssa, mutta liitto päätyi nopeaan eroon.
Petronellan isoäiti oli sanonut, että tytöllä oli kulkurin sielu.
Lapissa hän toimi kullanhuuhtojien taloudenhoitajana. Kun Suojeluspoliisi iski hampaansa epäilyttävään kiertolaisnaiseen niin puolustivat miehet häntä henkeen ja vereen.
Mikä tekee naisesta seikkailijattaren sen aikaisessa maailmassa, jossa naisen rooli oli lähinnä olla kotona? Oliko Petronellalla vain vilkas mielikuvitus, joka ajoi häntä liikkeelle?
Kuinka hän uskalsi olla niin ulkopuolinen?
Maailma on kylmä paikka yksinäiselle naiselle. Kyllä hänen täytyi se tietää.
Olitko sinä, Petronella, yksinäinen?
Haitko turvaa? Ystävyyttä? Kenties kotia? Koitko turvattomuutta jossain elämänvaiheessa, ja ajauduit tahdostasi riippumatta samaan turvattomuuteen aikuisessa elämässäsi?
Jos näin oli, niin se on hirvittävän inhimillistä.
Saattoihan olla, että olit jo alkaneen kylmän sodan alun aikakauden vakooja? Sitä emme koskaan ehkä saa tietää.
PS: Kuva "Petronellasta" tässä postauksessa on fiktiivinen: se on vain satunnaiskuva Pixabaysta, hakusanalla 1940-luku.
Kommentit
Lähetä kommentti