Kirpakat talvipäivät ovat ihania.
Pidän viimasta poskilla, se piristää. Villahousut ja huivit päälle! Ulkoilu virkistää koko kehoa, tuo paremman unen ja tekee iloiseksi.
Valkoinen, hiljainen lumi...
Samalla pohdin miten kasvit jaksavat niin ohuen lumipeitteen alla, kun pakkasta on kuitenkin reippaasti. Miten niiden talvehtimisen käy?
Kuvassa on suomalaisen taiteilijan Patricia Rodaksen työ Pohjanmaan Museon näyttelyssä.
Minusta se on tavattoman kaunis. Viivyin eilen teoksen läsnäolossa. Se rauhoitti minua.
Talveen liittyy ilo, mutta samalla myös haikeus ja kaipuu. Edeltävän kesän kukkaset ovat mennyttä.
Niiden juuret talvehtivat nyt, ja siemenet odottavat jo tulevaa kevättä.
Aurinko lämmittää taas kohta.
Runoilija Saima Harmaja (1913-1937) kirjoittaa runossa Kukka ja perhonen:
Oi tuskaa kukkasen hennon, joka kylmään multaan jää/ kun hurmassa häilyvän lennon pois perhonen häviää. / Sen juuret on syvällä maassa, terälehdet kannata ei. / Mutta hetkessä autuaassa sen sielun perhonen vei. / Sini-ilmoja siivet halaa! / Luo kukkasen loisteessaan ne ehkä hetkeksi palaa/ tai ehkä ei milloinkaan.
Nautitaan talvisista päivistä.
Kommentit
Lähetä kommentti