Puolet talvesta on nyt takanapäin. Linnut sirkuttavat jo kivasti.
Huhti-toukokuussa linnut aloittavat konserttinsa yöllä kello kolmen jälkeen. Ikkunan voi avata tätä musiikkia kuunnellakseen, unimaailman taustalle.
Karjalaisessa perinteessä puhutaan sielulinnuista.
Sielulintu kulkee tämän todellisuuden ja tuonpuoleisen välillä, kuin jonkinlaisena kirjeenvaihtajana.
Zacharias Topeliuskin kirjoittaa joululaulussa, että varpunen "oli pieni veljesi, tuli taivahasta".
Isäni kuoli marraskuussa 2019.
Jokin aika sen jälkeen olin jälleen lenkillä, samalla itkin ja ikävöin isääni.
Silloin yhtäkkiä mustarastas lensi maahan viereeni. Se alkoi tapittaa minua mustilla silmillään. Pysähdyin, ja kysyin mikä on. Se vain katseli minua silmiin ja keikutti päätään. Kiirettä sillä ei ollut mihinkään.
Lintu otti suruani kantaakseen. Se oli tullut minua lohduttamaan.
Isäni oli aina seurannut mustarastaiden elämää pihapuussa.
Ajattelin, että tapahtuma oli kuin viesti, että kaikki on hyvin, voin jatkaa elämääni rauhassa.
Luen juuri kirjailija Selja Ahavan romaania Hän joka syvyydet näki (2025). Siinä kauniilla tavalla käsitellään keski-ikää, kuolevaisuutta ja kuolemanpelkoa. Suosittelen kirjaa lämpimästi.
Kommentit
Lähetä kommentti