Viihdyin erinomaisesti tällä Muumilaakson valtaistuimella kesällä 2009.
Siihen maailmanaikaan olin blondi.
Olimme kuumana kesäpäivänä veljeni perheen kanssa suunnanneet Naantaliin. Lapsilla oli edessään hauska päivä, mutta sitä se oli minullekin.
Naantalinreissu oli minulle kuningatarhetki, ihan konkreettisestikin 😅, mutta myös siksi, että minullekin Muumimaailma oli täynnä ideaa ja seikkailua.
Veljeni vaimo lätkäisikin myös minun selkääni tarran, jossa oli hänen puhelinnumeronsa. Siltä varalta, että päädyn ihastelemaan jotain kiinnostavaa, ja tyypillisesti unohdan itseni jonnekin.
Oman elämänsä kuningatar? - Olen suorittanut tämäntyyppisen feel good-kurssin joskus.
Olin vähän aikaa sitten verkkotyöpajassa, jossa pohdittiin feminiinisyyttä taideterapeutin ohjauksessa ja maalattiin tajunnanvirtaa paperille. Suosittelen lämpimästi! Se oli ihanaa!
Luin Jenna Kostetin (2023) Kuuden Katariinan jäljillä, jossa hän kahlaa läpi Ruotsi-Suomen historiaa aina 1500-luvusta tähän päivään.
Kostet kysyy, miksi kuningattarista mainitaan historiankirjoissa niinkin vähän, vaikka heidän vaikutusvaltansa kuninkaisiin ja ympäristöön on ollut niin merkittävä?
Kuningattaria, tai kuningatarhetkiä, ei saa mitätöidä tai pitää turhanpäiväisenä hupsutteluna.
Se, mikä voi tuntua ja näyttää hieman kepeältä, voi olla arvaamattoman tärkeää ja vakavuutta täynnä.
Kommentit
Lähetä kommentti