Kaikki päivät eivät ole inspiraatiopäiviä.
Olen välillä aika OFF.
OFF-hetkinä, tai jopa -päivinä, olen hiljainen, elämään kyllääntynyt ja ikävystynyt.
Silti koen, että OFF-hetket ovat hyödyllisiä. Niiden jälkeen yleensä tyhjyys alkaa täyttymään uudella sisällöllä. Niin siinä vain tuppaa käymään.
Hankin Anton Tsehovin näytelmäkokoelman Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha (Otava 2025).
Tämän vuoden tavoitteeni kun on jatkaa tutustumista venäläisiin klassikoihin. Joululomalla meni Tolstoin Anna Karenina ja pääsiäisenä Tsehovin Lokki.
Voi hyvä tavaton tätä Lokkia!
Se kertoo yläluokan ihmisistä, jotka tuntevat jatkuvaa ikävää, potevat syvää melankoliaa, maaseudulla, puuduttavassa ilmapiirissä, ainoana tavoitteenaan päästä takaisin elämänmakuiseen Moskovaan, jossa sielläkin ihmistä kuitenkin kohtaa rahattomuus ja ikävyydet.
😔"Minä pidän surupukua elämäni vuoksi. Olen onneton." (Taivas!)
😔"Heräsin aamulla yhdeksältä ja oli sellainen olo kuin aivot olisivat pitkästä nukkumisesta liimaantuneet kalloon ja noin poispäin." (Puuuuh!)
😔"--- alakuloisena kaikuu minun ääneni tässä tyhjyydessä eikä kukaan kuule..." (Eikä!)
Loppuvaiheessa näytelmää retkottaa näyttämön lattialla alasammuttu lokki.
Lintuparka...😟 Ei ole lokinkaan elämä helppoa. Tai pitkäikäistä.
Ja Tsehovin ihmisparat, ennen kaikkea.
Esiripun laskeutuessa ampuu yksi ihmishahmoistakin itsensä. Tragedia on valmis.
Hänellä on lokin kohtalo.
Luojan kiitos, eivät OFF-tilani ole niin pitkäkestoisia kuin Lokki-näytelmä on, eli 81 sivua.
PS. Kuvan uteliaasti liikehtivästä linnusta olen valokuvannut yliopistonrannassa kauan sitten.
Kommentit
Lähetä kommentti