Räpsäytin kännykkäkuvan tästä Emma Sarpaniemen teoksesta Delivering Cake to Hilma Kuntsin taidemuseon (Vaasa) 4.4. päättyvässä näyttelyssä, jossa esillä oli Timo Miettisen monipuoliset kokoelmat.
Teos oli mielestäni muun muassa kujeileva (liian isot korkkarit, jännittävä katse) ja se sai minut muutenkin järjettömän hyvälle tuulelle. Samalla korvissani soi Olivia Deanin So easy to fall in love.
Nainen kuvassa saattaa laulaa tätä laulua?
Kauneus saa ihmisen hymyilemään, tuntemaan mielihyvää.
Teoksessaan Kauneus - Jumalan kieli (Kirjapaja 2010) ortodoksimunkki Serafim Seppälä pohtii mitä kauneus perimmiltään on.
Kauneus on totisesti voimaa, mutta onko se vain kaunista pintaa, tai ehkä hyveellisyyttä? Onko se maallista vai jumalallista, vai sekä että?
Minusta kauneutta voi olla lumoava auringonlasku tai pellonpiennar aamuhuurteessa. Tai taideteos, joka saa olemukseni hyrisemään. Mutta kauneutta voi olla myös miellyttävä luonteenpiirre ihmisessä, kuten kärsivällisyys tai nöyryys.
Tai, toisen ihmisen kohtaaminen ylipäätään: se voi sisältää monentasoista kauneutta.
Kauneus on usein hetkessä. Se välähtää. Vain hetken.
Ihminen herkistyy, oivaltaa jotain sisällään. Kun ihminen siis löytää yhteyden sieluunsa.
Tai, kun ihminen on vain vilpitön. Muuten vain aito, oma itsensä. Ilman suojakuorta tai defenssejä.
Se on pysäyttävää.
Ihminen on piilevää kauneutta täynnä.
Kommentit
Lähetä kommentti