Oli meitä ennenkin

Kesällä ilokseni suurempien museoiden lisäksi avoinna ovat nyt myös pienemmät museot ja kotiseutumuseot. Tämä kuva on liikemies Abraham Falanderin/Wasastjernan (1746-1815) talosta Vanhassa Vaasassa.

"Ajatella, että ihmisiä on ollut ennen meitäkin", virkoin taannoin.

Se tuntui vähän blondilta kommentilta, mutta syvempi ajatus oli, että ihmiset ovat todellakin eläneet vuosisatoja ennen meitä, ja että hekin olivat yksilöitä ja omia persooniaan. 

Heitä löytyy kirkonkirjoista ja muista dokumenteista (milloin mitenkin kommentoituna). 

Oli esiaviollisia lapsia ja häitä ilman huntua, sotaväkeen kelpaamattomia, ns. loisia, ja talollisia, ja rajuun kuumetautiin menehtyneitä.

Oli halla- ja katovuosia, sotia ja ruotuja, kaskeamista, tervanpolttoa, pettuleipää, noitavainoja, lapsivuodekuolemia, ruttoa, pilkkutautia, venäläisten ryöstelyretkiä. 

Kirkko toimi siihen aikaan jonkinlaisena tuomarina, joskin myös tärkeänä koululaitoksen käynnistäjänä. 

Ruotsin kuningas verotti raskaasti itäisen valtakuntansa asukkeja, ja käytti heitä sotaväkenään ympäri Eurooppaa. Venäjän keisarivallan alla Suomi sai välillä enemmän liikkumatilaa, ja maan itsenäisyysajatukset alkoivatkin viritä 1800-luvulla. 

Suosittelen kesälukemistoon historiantutkija Perttu Immosen palkittua teosta Suomen rahvaan historia (2017). Immonen kuljettelee lukijaa Suomessa aina 1400-luvusta 1800-luvun loppupuolelle. 

Menneistä ajoista ei ole sittenkään kovin pitkä matka tähän päivään.  

Geeneihimme ja DNA:ssamme on sisäänkoodattuna monenlaista perintöä.

Kommentit