Viimeiset kuukaudet olen ollut todella kiireinen nainen.
Aloitan aamun klo 08 jälkeen kävelyllä. Sen jälkeen puutarhatyöt ovat jatkuneet aina noin klo 16:00 saakka. Toki välissä olen nukkunut päiväunet, tai muuten vain lusmuillut tovin.
Kevään kylvöstä on tullut satoa.
Porkkanat ja perunat ovat hyviä, viinimarjat ja mansikat makeita. Erityisesti mustat ja valkoiset viinimarjat ovat olleet suuria kuin rypäleet, ja niitäkin on pakastettu. Sateinen ja viileä kesä on tuonut myös rikkakasveja, ja niitä on saanut perata ihan työkseen.
Loppukesän yllätyksenä tuli kirsikkasato. Kirsikoista tehtiinkin hilloa tulevaan joulupöytään.
Välikävelyillä tapaan naapureita. Juttelemme.
"Vuodenajat vaihtuvat", tokaisi eräs iäkäs naapuri, ja katseli jonnekin kauas pellolle pohdiskellen.
Tuuli tuo viereiseltä viljapellolta hyvän tuoksun, valmiin viljan tuoksun.
Tähkäpäät tuleentuvat.
Iltaisin olen lueskellut Eija Nurmion & Mari Vainion kirjaa Aikaa hiljaisuudessa (2020). Siinä ei ole kovasti tekstiä, vaan enemminkin kuvia hartauden viettoon ja joitain ajatuksia virikkeeksi.
Olen miettinyt tänä kesänä sitä, millä on arvoa, ja millä ei.
Paljon on turhaa, rikkaruohoa.
Puutarhatöiden lomassa syntyy monenlaista uutta aivoitusta.
Kommentit
Lähetä kommentti