Komposti

Komposti on ihmeellinen mikrokosmos.

Äitini kanssa olemme kompostoijia. Ruokavaliomme koostuu vihanneksista ja juureksista, ja komposti täyttyy nopeasti kuorista ja viherjätteistä. 

Kuva tässä on työni "Komposti" Elämäntaidekurssilta työväenopistolla viime vuodelta. Kompostin sydän on keskellä, ja sen "maailma" koostuu monista pienistä osista, jotka kaikki puhkuvat elämää.

Kotikompostimme höyryää kesät ja talvet. Sillä on oma rytminsä. Sitä ei voi pakottaa. 

Maapallollakin on oma rytminsä. 

Tai niinkuin ihmisen sisäänkin on rakennettu yksilöllinen rytmi. Ihan jokaiselle oma sellainen. 

Minua kiehtoo vuodenaikojen ja oman sisäisen kelloni yhteinen rytmi. 

Psykologi Minna Martin on koonnut ihastuttavan kirjan: Luonnon hengitys - kehollinen matka vuodenkiertoon (Kirjapaja 2026). Hän näkee vuodenajat kehollisina ja psykologisina siirtyminä.

Olen paljon ajatellut keski-ikää, ja siirtymää vanhuuden vuosiin, vaikkei se ihan vielä olekaan. Se vanhuus. 

Otetaan keski-ikä ensin, kuitenkin. 😉

Lapsuus ja nuoruus on kuin kevät ja kesä. Keski-ikä on syksy, kypsymisen aika. Talvi on vanhuus, kuolemisen ja luopumisen aika. 

Vaihdevuodet naisella, tai andropaussi miehillä, kertoo, ettei elämä ole ikuista. 

Keski-iässä on viisasta huomioida kehoaan ja mieltään. Antaa armoa itselleen, hoivata ja kuntouttaa.

Se, että vuodet vierivät kohti loppuaan, ei tarvitse kasvattaa pelkoa, vaan lähinnä uutta avautumista ja uutta yhteyttä itseen. 

"Varhain laskeutuva hämärä on kuin pitkä ilta, jonka aikana versovat ja puhkeavat kukkaan monet ajatukset." (Thoreau, Martinin kirjassa s. 117)

Mikä on sinun sisäinen rytmisi? 

Saako se lepattaa rauhassa, vai painaako kehoasi ja mieltäsi muiden rytmit? 

Entä, maan rytmi. Kuuletko sen? Voisitko hengittää sen rytmissä yhtäaikaa?