Tämän otuksen muuriin oli maalannut famuni Beda (1907-1991).
YLE Areenassa pyörii loistava dokkari "Hirvi". Dokkari kertoo kyseisen elikon monipuolisuudesta.
Minua sytytti erityisesti saamelainen mytologia. Erään myytin mukaan maapallo on yksi suuri hirven selkä, jossa ihmiset vaeltavat. Wau.
Kerran metsässä yksin kulkiessani tunsin, että maa lähellä jytisee. Ja että joku myös tuijottaa minua.
Katsoin vasemmalle, ja siinähän seisoi metsäkauris (naaras). Sillä oli pitkät silmäripset. Se katseli minua, ja minä katselin sitä. Ei olisi tullut mieleenikään kaivaa kameraa esiin. En pelännyt. En ollut ilmeisesti kauriin mielestä uhka.
Se ravasi vähän kauemmas ja maa jytisi. Vielä kerran se pysähtyi katselemaan minua. Hetken kuluttua kauris katosi metsän siimeksiin.
Hetki piirtyi syvälle mieleeni.
Pelloilla olen törmännyt "liitävään" valkohäntäpeuraan. Ne suorastaan lentävät ojien yli. Kuin suoraan Disneyn elokuvista!
Ja entäpä leikkisä lumikko puupinossa talvella, keskellä metsää. Se kurkkasi minua yhdestä kolosta, katosi puupinon syövereihin, ja kurkkasi taas toisesta kolosta. Tätä piiloleikkiä jatkui aika kauan, ja se nauratti minua kovasti.
Kerran työmatkalla kärppä loikkasi eteeni, ja se tuijotteli minua seisten takajaloillaan. Se keikutti päätään, kun kysyin missä se asuu. Vastausta kysymykseen ei tullut, mutta olihan se varsin hupaisa tapaus.
Ihmeellisiä elukoita.
Kommentit
Lähetä kommentti