Kuka olen & arvoni

 

Synnyin vuonna 1974. Silloin Euroviisut voitti Abba. Kultainen 1970-luku. Lankapuhelimet pärisivät kotien eteisissä. Saloran mustavalkoisessa televisiossa näkyi ainoastaan YLE-kanava, jonka lähetykset päättyivät aikaisin illalla. 

Kekkonen, YYA-sopimus. Jukebokseja, pajatsoja, Suomen markkoja. Suomen talous eli vahvaa kultakauttaan. 

Kasvoin duunarikodissa, jossa painotettiin omatoimisuutta ja yritteliästä asennetta. Minusta piti tulla opettaja tai pappi, mutta päädyinkin opiskelemaan Ruotsiin valtio-oppia, filosofiaa ja kansantaloutta 1990-luvulla.

Valitsin graduni pohjaksi naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus). Minusta ei tullut feministiä, mutta naiseus on mieltäni kiinnostava aihe, yhä. 

Opintovuosien ajan osallistuin myös aktiivisesti paikallisen Emmaus-liikkeen toimintaan. Veikko Lavin laulun ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen” sanoma on minulle tärkeä. 

Naistutkimuksessa minua kiehtoi ajatus siitä, että ”it is motivated by hearing a cry of suffering, or distress or feeling distress oneself” (Iris Marion Young).

Filosofian maisterin tutkintoani seurasi sittemmin värikäs ja monipuolinen työelämä niin media-, opetus-, sosiaali-, järjestö- ja viimeiseksi rahoituspuolella.

Olen kristitty. Uskon, että rakastavalla Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaiselle ihmiselle, jota maa päällään kantaa. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista. Itseensä ja muihin ihmisiin joutuu pettymään, useinkin. Mutta Jumalan rakkaus pysyy. Se ei muutu.

Rukous, ja esirukoilu muiden ihmisten puolesta, ovat minulle tärkeitä asioita. Rukous kytkee ihmisen hengelliseen voimakenttään. Oma rukoukseni on monesti henkäys tai huokaus jostain syvältä, sielun ja järjen takamailta, selkäytimestäni. Tiedän ja uskon, että sekin kuullaan.

Kuulun kotiseurakuntani Vaasan Baptistikirkon naistoimikuntaan. Järjestämme kerran vuodessa Naisten Aamu-tapahtuman.